Suomen urkuhistoria   Urkujenrakentajia
 

Sibeliusmuseo no 137

• Tuntematon 1900
• 2 äänikertaa, 1 sormio, ei jalkiota
• mekaaninen soittokoneisto ja mekaaninen hallinta

Edustavan näköinen, pienikokoinen kotisoitin on kotoisin Laitilasta, mutta sen rakentaja ja rakennusaika ovat jääneet tuntemattomiksi. Soittimen arvellaan olevan kuitenkin suomalaista alkuperää. Sibeliusmuseoon soitin on hankittu kauppias Hyrskyltä Turusta.

Ulkoasu ja tekniikkaa

Urkujen ilmalaatikko on listelaatikkotyyppiä. Se on koskettimiston korkeudella ja laatikon alla ovat palkeet. Puusta tehdyt pillit on nyt vain kasattu laatikon päälle. Koskettimiston yläpuolella on kolme rekisteritappia, joissa ei ole tekstiä.

Fasadi muodostuu neljästä kentästä. Reunimmaisissa on pyöreitä, koristeellisesti sorvattuja puupuikkoja, kun taas keskimmäisissä on pillin muotoisia atrappeja verraten harvaan aseteltuina. Urkujen katto ja keskimmäiset pillikentät nousevat saranoitten varassa huoltoa varten ylös. Urkukaapin koristelussa on käytetty kahta eriväristä puulajia.

Urkukaapin alaosassa olevan varastopalkeen alapinnassa on kaksi syöttöpaljetta, joiden saranat ovat keskiviivalla. Syöttöpalkeita yhdistävä vipu on jatkunut urkujen oikean sivuseinän alaosaan. Koskettimiston ulottuvuus on pieni, sillä siitä puuttuu suuri oktaavi kokonaan. Alakoskettimien etupäät on päällystetty luulla ja takapäät koivuliuskalla. Yläkoskettimien yläpinta on pyöreä ja päät kohtisuorat. Rakentaja on tehnyt kaiken huolellisesti, mutta muotoilu ja tekotavat poikkeavat tavanomaisesta.

Puusta tehtyjen pillien rakenne on poikkeuksellinen: pillin pohja ja kansi on sovitettu sivulautojen väliin. Avoimet pillit on viritetty vuolemalla pillin yläpäätä.

 Dispositio